Suomalainen elävä kulttuuri ja perintö on ollut tärkeä osa kansamme hengissä pysymistä. Aineeton kulttuuriperintö on perimätietoa, tapoja, tottumuksia ja tapahtumia jotka ovat läsnä suomalaisten arjessa ja yltävät kaikkialle ihmisen toiminnan muotoihin. Kulttuuriperintö voi olla suullista perinnettä, tapoja, käsityötaitoja, esittäviä taiteita, perimätietoa, uskonnollisia perinteitä tai taitoja.
Aineettomaan kulttuuriperintöö kuuluu ilmiöitä, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle perimätietona. Kulttuuriperintö ei ole syntynyt tyhjiössä, vaan vuorovaikutuksissa naapurikylien ja jopa vieraiden maiden kanssa. Yhteisöt, kuten kylät ja pitäjät, tuottavat tätä perintöä ja siirtävät sitä eteenpäin.
Kulttuuriperinnön suojelemista ohjaa Unescon kansainvälinen yleissopimus. Suomessa myös museovirasto vastaa arkeologisesta kulttuuriperinnöstä.
Arkeologisella kulttuuriperinnöllä tarkoitetan ihmisen toiminnasta säilyneitä esihistoriallisia jäännöksiä, rakenteita, esineitä tai muita löytöjä. Muinaisjäännökset ovat tärkeä osa arkeologista kulttuuriperintöämme, ja kaikki muinaishistorialliset löydöt ovat rauhoitettu muinaismuistolailla. Ne ovat kuin portteja Suomen muinaiseen historiaan ja ihmisten elämään tuhansia vuosia sitten.
Suomen muinaishistoriaan mahtuu monia jaksoja
Arkeologiset löydöt ja kohteet jaetaan usein ajoituksensa perusteella esihistoriallisiin ja historiallisiin kohteisiin. Esihistoria tarkoittaa aikaa ihmisten saapumisesta Suomeen jääkauden jälkeen noin 12 000 vuotta sitten, ja päättyy keskiajan alkuun ensimmäisten historiallisten lähteiden tuloon.
Suomen muinaishistorian katsotaan alkaneen viime jääkauden lopussa noin 9000 eaa. On kuitenkin mahdollista, että suomessa on ollut asutusta jo jääkauden aikanakin tai sitä ennen, mutta tätä on mahdotonta todistaa. Jääkausi nimittäin tuhosi kaikki jäljet mahdollisesta aikaisemmasta asutuksesta.
Kivikaudeksi kutsutaan vuosia 8850-1900, jolloin käytiin läpi paleoliittinen, mesoliittinen ja neoliittinen eli keraaminen kausi. Sen jälkeen Suomessa alkoi pronssikausi, josta on peräisin jo paljon muinaisia esineitä ja kulttuuriperintöä. Pronssikausi kesti 1700-500 eaa, ja se jaetaan varhais- ja myöhäispronssikauteen.
Rautakausi oli 500 eaa – 1250 jaa, eli keskiajalle asti. Rautakausi jaetaaan varhaisrautakaudeksi, joka sisältää esiroomalaisen rautakauden ja nuoremman roomalaisen rautakauden, keskirautakauden sekä myöhäisrautakauden.
Myöhäisrautakausi sisälsi viikinkiajan sekä ristiretkiajan, jolloin Ruotsin puolelta tehtiin ristiretkiä Suomeen ja suomi käännytettiin pikkuhiljaa kristinuskoiseksi. Suomella on mielenkiintoinen historia viikinkien kanssa. Samalla aikaa, kun viikingit ryöstelivät euroopan maita ja Iso-Britanniaa sekä asettuivat laajemmilti ympäri maailmaa, pysyivät viikingit kaukana Suomesta. Perimätietona onkin säilynyt tarinoita viikinkien yrityksistä vallata Suomi – tuloksetta. Jää mysteeriksi, mikä tai ketkä viikinkejä piti loitolla Suomen rannoilta, mutta vastustus taisi olla kova.
Suomen muinaiskulttuurista on paljon perintöä jäljellä. Joka vuosi Suomen pelloilta ja metsistä löydetään jäänteitä tai merkkejä muinaishistoriasta. Kaikki nämä arkeologiset löydöt ovat osana UNESCO:n kulttuuriperintösopimusta, ja Museovirasto on rauhoittanut nämä historialliset löydöt. Vaikka kyseessä olisi pieni korunpalanen, kannattaa löytö lähettää museovirastolle tutkittavaksi. Näin avaamme aina hieman enemmän esihistoriallisen ajan esirippua Suomeen. Ilman kirjallisia lähteitä voidaan heittää vain valistuneita arvauksia esihistoriallisen Suomen ihmisten elämästä, mutta jokainen löytö, jäänne tai arkeologinen kohde on askel eteenpäin.
Suomessa on runsaasti kulttuuriperintöä
Suomalainen elävä kulttuuriperintö kehittyy kokoajan. Suomi on astunut viime vuosisadan aikana moderniin maailmaan, tuottanut maailmalle globaalia huipputeknologiaa ja uurtanut uraa tieteiden saroilla. Nämä kaikki nykymaailman keksinnöt ja teknologiset harppaukset ovat osa tulevien sukupolviemme kulttuuriperintöä. Nokian puhelimet, tietoliikenneteknologia ja maailman onnellisin kansa on kulttuuriperinnöllisiä asioita, joista voimme yhdessä olla ylpeitä. Maailman mittakaavalla meitä suomalaisia on hyvin vähän. Silti olemme onnistuneet jättämään pysyvän jäljen globaaliin kulttuuriperintöön. Pitäkäämme kulttuuristamme kiinni ylpeydellä.
Suomen historia ylettyy arviolta jopa kivikaudelle asti. Ensimmäiset Suomea koskevat maininnat historiallisissa kirjoituksissa ovat peräisin 1100-luvulta. Suomesta on kuitenkin löydetty hyvin paljon merkkejä esihistoriallisesta ajasta – ajasta josta ei ole jäljellä muuta kuin kaivauksista löytyneitä muinaisia esineitä tai muinaishautoja.
Suomen esihistoriallinen aika käsittää nykyisen Suomen menneisyyden arviolta kivikaudelta, noin -9000 eaa aina varhaiselle keskiajalle asti. Vaikka mesoliittiseltä ja paleoliittiseltä kivikaudelta ei ole suurta määrää jäänteitä, on niitä Suomen alueelta löytynyt yllättävän paljon. Suomen alueelta on löytynyt mm. Keihäänkärkiä, kirveiden jäänteitä ja jopa jäänteitä mammuteista.
Suomen kulttuuri
Jokainen suomalainen tietää varmasti Kalevalan, Elias Lönnrotin kokoaman kansalliseepoksen. Kalevala sisältää perimätietona sukupolvelta toiselle siirtyneitä eepissiä runon muodossa kerrottuja tarinoita ympäri Suomea ja erityisesti Karjalaa.
Kalevala onkin suomalaiselle varmasti se ensimmäinen kosketus suomalaiseen kulttuuriperintöön. Sen runoille on ihan oma mittakin, joka tunnetaan kalevalaisena runonmittana. Kalevalan runot kertovat tarinoita sankareista, hirviöistä ja selittävät muinaisuskon tyyliin mm. Maailman syntymistä käsitteleviä tarinoita.
Suomalaiseen kulttuuriperintöön kuuluu olennaisesti myös muinaisusko ja pakanalliset uskomukset. Suomalaiseen perintöuskontoon kuului vainajien palvominen ja usko haltijoihin ja muuhun yliluonnolliseen. Muinaisusko noudatti vahvasti animismin piirteitä. Monesti tieto muinaisuskosta on välittynyt vain suullisessa muodossa kerrottuina kansantaruina, jotka olivat suuressa roolissa etenkin Karjalan seudulla.
Yksi iso osa omaa kotimaista kulttuuriamme on lottoaminen. Jokaisella meistä on varmasti hyviä muistoja siitä, kun kesäisin saunan jälkeen mummolassa jännitettiin uusia tuloksia ja sitä, että osuisiko suuri voitto juuri nyt omalle kohdalle. Nyt 2000-luvulla pelaaminen on kuitenkin siirtynyt yhä enemmän internettiin eri sivustoille. Yhtenä hyvänä esimerkkinä on Boost Casino, joka tarjoaa satoja pelejä yhden katon alla. Kyseessä on siis huomattavasti suurempi pelivalikoima kuin vain sunnuntaisin ja lauantaisin järjestettävä arvonta lotossa.
Muinaisusko on katoavaa kulttuuriperintöä
Suomalaisessa muinaisuskossa uskottiin haltijoihin, joita oli jokaisella perheellä, rakennuksella ja viljelyksellä. Haltijoita oli myös metsissä ja vesistöissä, ja etenkin metsää pidettiin pyhänä paikkana. Haltijoiden uskottiin suojelevan paikkojaan, ja tyytyväisenä ollessaan tuovan vaurautta, hedelmällisyyttä ja hyvää onnea perheille ja väelle. Luonnossa kuviteltiin olevan oma väkensä, joka eli sopusoinnussa ihmisten ja maanpäällisten eläinten kanssa. Se, joka sattui suututtamaan väen tai järkyttämään luonnon tasapainoa, sai henkien ja haltijoiden vihan niskoilleen.
Säilyneitä lähteitä, jotka kertovat muinaisuskosta ovat kalliomaalaukset, kansanrunous sekä muiden suomen sukulaiskansojen parista kerätty tieto. Kirjallisia aineistoja suomalaisesta muinaisuskosta ja kansallsiperinteestä alettiin kerätä 1800-luvulla. Silloin kristinusko oli Suomen pääasiallinen uskonto, ja monia kansanperinteitä oli jo pyyhkiytynyt pois.
Siitä huolimatta etenkin vahvasti ortodoksisessa Karjalassa säilyi paljon muinaisuskontoa käsitteleviä kertomuksia ja myyttejä. Tarinat Jeesuksesta ja Väinämöisestä, samoin kuin tarinat Ukko ylijumalasta ja kristinuskon Jumalasta, elivät rinnan ja välillä myös menivät sekaisin suullisessa kansanperinteessä.
Muinaisuskon harjoittaminen kiellettiin virallisesti jo 1600-luvulla, mutta se eli perimätietona ja salaisissa rituaaleissa vielä pitkälle 1900-luvun alkupuolellekin. Vielä nykypäivänä syvälle Karjalaan tai Lappiin mentäessä voi törmätä vanhoihin ihmisiin, jotka ovat muinaisuskon ja kansanperinteen asiantuntijoita, tai shamaanien ja tietäjien väitettyjä jälkeläisiä.
Suomalaisen kansanperinteen ja muinaiskulttuurin sanansaattaja
Kulttuuriperintö.fi kerää tietoa suomalaisesta kansanperinteestä ja muinaiskulttuurista. Suomalainen kulttuuriperintö on arvokasta ja katoavaa tietoa, jota tulee vaalia parhaan mukaan. Verkkosivulla kerromme tarinoita suomalaisesta kulttuurista ja siihen liittyvistä tarinoista.
Suomalaisen kulttuuriperinnön vahvistaminen
Suomalainen kulttuuriperintö on jatkuvassa muutoksessa, ja sen vaaliminen on entistä tärkeämpää globaalissa maailmassa. Kulttuuriperintö.fin kaltaiset alustat ovat avainasemassa perimätiedon, perinteiden ja elävän kulttuurin tallentamisessa. Tavoitteena on herättää kiinnostusta niin nuorempien sukupolvien kuin kansainvälisen yleisön keskuudessa. Verkkosivuston kautta tarjotaan pääsy moninaisiin tarinoihin, joissa yhdistyy menneisyys ja nykyisyys.
Erityisesti nykytekniikan avulla perinteet voivat elää uudelleen, ja digitaaliset työkalut tarjoavat uusia tapoja jakaa ja kokea kulttuuriperintöä. Esimerkiksi interaktiiviset näyttelyt ja verkkokurssit tekevät perinteisestä tiedosta saavutettavampaa. Tällä tavoin suomalainen kulttuuri voi saavuttaa laajempaa näkyvyyttä ja merkitystä kansainvälisesti.
Samaan aikaan, yhteisöjen aktiivinen osallistuminen kulttuuriperinnön vaalimiseen on elintärkeää. Paikalliset tapahtumat, työpajat ja festivaalit tarjoavat mahdollisuuksia kokea ja jakaa perinteitä, luoden siteitä sukupolvien välille. Yhteisöjen ja yksilöiden panostus kulttuuriperinnön säilyttämiseen on avain sen tulevaisuuteen ja jatkuvuuteen.