Väinämöinen on väitetysti tunnetuimpia suomalaisen mytologian henkilöitä. Hän on Kalevalan tarujen suuri sankari, suomalaisen kansanrunouden ja muinaisuskon tärkeimpiä henkilöitä. Väinämöinen on runoja laulava suuri tietäjä, jossa on myös yliluonnollisia, jopa jumalallisia piirteitä. 

Väinämöinen on jumalallinen hahmo, joka auttoi luomaan maailmaa

Monissa Karjalasta ja muualta Kanta-Suomesta säilyneissä runoissa Väinämöinen esiintyy jo ennen maailman syntymistä. Hänen syntymästään ei kerrota muuta, kun että hän joko oli olemassa jo ennen maailman syntymistä, tai Iro-niminen neito tai neitsyt synnytti hänet.

Väinämöisen syntytarina on osittain sekoittunut Jeesus-kertomuksiin, joten varmaa alkuperäistä versiota on turha lähteä etsimään. Yleisin versio, jonka muunnelma on jopa kalevalassa, kertoo väinämöisen syntyneen yöllä.

Päivällä Väinämöinen takoo pajan, jossa hän takoo itselleen rautaisen hevosen jolla ratsastaa vetten päällä. Kalevalan Joukahainen, katkera lappalainen ampuu Väinämöisen hevosen selästä alkumereen, johon Väinämöinen jää kellumaan. Sotka pesii hänen polvelleen, ja Väinämöinen suuttuu linnulle, joka kuumentaa hänen jalkaansa hautomalla munia. Munat tippuvat alkumereen, hajoavat, ja synnyttävät maailman.

Myytti alkumunasta on jokseenkin yleinen maailmansyntykertomus ympäri maailman. Väinämöisen kerrrotaan myös muokanneen merenpohjaa ja maanpintaa liikkeillään.

Väinämöinen lauloi runoja  ja soitti kanteletta

Väinämöinen on taitava runojen muodossa olevien loitsujen laulaja ja kanteleen soittaja. Hän voittaa loitsinnassa Joukahaisen, ja laulaa tämän suohon. Suosta päästäkseen Joukahainen joutuu lupaamaan siskonsa Ainon Väinämöisen puolisoksi. Aino kuitenkin hukuttautuu mielummin kun joutuu Väinämöisen vaimoksi, ja avioliitto ei toteudu.

Kalevalan taruissa ja kansanperinteessä Väinämöinen tekee kantaleensa jättimäisen hauen leukaluusta. Kantelettaan Väinämöinen osaa soittaa niin taitavasti, että soitto kerää kaikki metsän eläimet, ihmsiet ja jopa jumalolennot kuuntelemaan sitä. Tarujen mukaan jopa karskeinkin uros liikuttuu kyyneliin kuunnellessaan Väinämöisen soittoa. Hänen tarinansa on myös käännetty esimerkiksi englanniksi.

Väinämöinen joutui poistumaan kristinuskon tieltä

Monet suullisena perintönä säilyneet kertomukset sisältävät tarun, jossa Väinämöinen joutuu poistumaan Kalevalasta tai Suomesta kristinuskon tieltä. Kertomuksissa on myös monesti esiintynyt Jeesuksen synnyinkertomus, joka matkii evankeliumien ensimmäisiä versioita.

Tarinat alkavat suurinpiirtein samanlaisina: Marjatta-niminen neitsyt syö puolukan ja tulee raskaaksi. Kertomuksissa harvoin nimetään Jeesus, mutta Marjatta-nimi kertoo Neitsyt Mariasta. Väinämöinen tuodaan tuomariksi todistamaan tätä neitseellistä sikiämistä, ja Väinämöinen määrää lapsen suolle tapettavaksi äpäränä.

Kaikkien ihmetykseksi lapsi alkaa kuitenkin puhua, ja syyttää Väinämöistä lukuisista synneistä, ja huomauttaa ettei Väinämöistäkään niiden takia viety suolle teloitettavaksi. Lapsi kruunataan Karjalan tai Kainuun uudeksi kuninkaaksi ja hän saa jumaloidun aseman. Vihainen ja häpäisty Väinämöinen poistuu vaskesta ja kuparista tehdyllä veneellään. Viimeisinä sanoinaan väinämöinen ilmoittaa palaavansa, mutta vasta kun ihmiset häntä kaipaavat ja tarvitsevat. 

Väinämöinen muistuttaa muiden mytologioiden sankareita

Väinämöistä on monissa teksteissä verrattu kreikkalaisen mytologian Orfeukseen, joka oli Väinämöisen tapaan myös suuri runoilija ja soittaja. Molemmisa mytologioissa esiintyy kielisoitin, Kreikassa lyyra ja Suomessa kantele. Myös Orfeusta palvottiin muinaisen Kreikan kulttuureissa mystisenä ja shamaania muistuttavana hahmona.

Väinämöistä on myös verrattu Odiniin, joka oli sodan, taistelun mutta myös runouden jumala Väinämöisen tapaan. Kuten Odin, myös Väinämöinen teki veneellään matkoja Tuonelan virran yli kuolleiden maahan.