Kulttuuriperintöalalla on Unescon alaisia kansainvälisiä sopimuksia, joihin myös Suomi on sitoutunut. Aineettoman kulttuuriperinnön suojelemiseksi tehty sopimus edelltyyää, että Suomi suojelee sen aineetonta kulttuuriperintöä erilaisin keinoin.

Sopimusta toteutetaan Suomessa mm. Kulttuurivähemmistöjen perintötiedon suojelemisena ja kulttuuriperinnön tukemisena. Tarkoituksena on tukea yhteisöjen edellytyksiä harjoittaa ja siirtää aineetonta kulttuuriperintöään mm. Suullisena perimätietona, riitteinä ja tapoina sukupolvelta toiselle.

Kulttuuriperintösopimusta toteutetaan avustuksina, yhdistys- ja verkostotoiminta,a jonka ytimessä ovat monialaisista yhdistyksistä ja verkostoista kootut yhteisöt. Opetus- ja kulttuuriministeriö on myös nimennyt aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmän. 

Maailmanperintösopimus

Unescon yleinen sopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi on hyväksytty vuonna 1972. Sen keskeisenä ideana on suojella maailman kulttuuriperinnön sekä tärkeiden luontokohteiden säilyminen tuleville sukupolville.

Maailmanperintösopimus toteutetaan kansainvälisessä yhteistyössä valtioiden välillä. Maailman kulttuuriperintö on koko ihmiskunnan yhteistä pääomaa, ja sen suojelu on jokaisen valtion asia.

Suomessa sopimus ratifioitiin vuonna 1987. Se kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen, mutta sopimuksen toimeenpanosta vastaa Suomessa Museovirasto. Vuonna 2017 sopimuksen oli maailmasssa ratifioinut 193 valtiota. 

Valtion vastuu sopimuksessa

Sopimuksen vahvistaneet valtiot vastaavat mahdollisten tulevien maailmanperintökohteiden tunnistamisesta, dokumentoimisesta ja nimeämisestä maailmanperintökohteiden luetteloon. Osapuolten tulee myös huolehtia jo olemassa olevien maailmanperintökohteiden suojelemisesta, kunnostuksesta ja tarkkailusta. Sopimuksen osapuolia kannustetaan kansainväliseen yhteistyöhön yhteisen perinnön säilymisen varmistamiseksi.

Raportointi kuuluu sopimukseen. Raporttien perusteelal sopimusosapuolien toimeenpanoa tarkkaillaan, ja selvitetään kuinka hyvin valtio-osapuoli pitää huolta maailmanperintökohteistaan. Jos osapuoli ei huolehdi maailmanperintökohteidensa asianmukaisesta suojelusta, voi valtio kohde pahimmassa tapauksessa menettää maailmanperintökohteen statuksensa.

Suomen maailmanperintökohteet Unescon listalla

Suomella on tällä hetkellä seitsemän kulttuuriperinnöllisesti merkittävää kohdetta Unescon maailmanperintökohteiden listalla. Kohteista kuusi on kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita ja yksi on uontokohde. Jokainen Suomen kohteista edustaa yleismaailmallisesti erityisen arvokasta kulttuuri- tai luonnonperintöä.Ne ovat Sammallähdemäen pronssikautinen hautapaikka, Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden vanha kirkko, Struven ketju (monia maita), Verlan puuhiomo sekä pahvitehdas. Luonnonperintökohteena Unesconlistalta löytyy Merenkurkun saaristo.

Sammallahdenmäki nimettiin jo vuonna 1999 Suomen ensimmäisenä esihistoriallisena muinaisjäännöksenä UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Kyseessä on kiviröykkiöalue, jotka ovat toimineet esihistoriallisen ajan hautapaikkoina. Maailmanperintösopimuksen mukaan Sammallahdemäen hauta-aluetta suojellaan tärkeänä kulttuuriperinnöllisenä paikkana.

Suomenlinna on varmasti jokaiselle tuttu paikka Helsingin edustalla. Vanhan linnan jäännökset ovat tärkeä muistomerkki Suomen historiasta. Kohde lisättiin Unescon maailmanperintökohteiden luetteloon vuonna 1991.

Vanha Rauma on värikäs ja kaunis vanha puurakennusten kaupunkialue Raumassa, joka on säilynyt jo vuosisatojen ajan Rauman keskustassa palamattomana. Kohde lisättiin Unescon maailmanperintökohteiden luetteloon vuonna 1991.

Petäjäveden vanha kirkko on historiallisesti tärkeä hirsirakentamista edustava vanha puukirkko. Se edustaa pohjoismaista puukirkko arkkitehtuuria ja hirsirakentamisen pitkää perinnettä ja historiaa.

Verlan puuhiomo ja pahvitehdas sijaitsee Kymenlaaksossa, noin 30 kilometrin päässä Kouvolasta. Se on vanha tehdas, joka edustaa Suomen teollistumisen aikaa 1800-luvun lopusta.

Struven ketju on vanha kolmiomittausketju joka ulottuu Pohjoisen jäämeren rannalta Mustallemerelle saakka koostuen 34 mittauspisteestä. Suomen tunnetuimmat mittauspisteet sijaitsevat Jyväskylän Oravivuorella ja Aavasaksalla Ylitorniossa.

Merenkurkun saaristo on Suomen ainoa luontoperintökohde. Se sijaitsee Vaasan edustalla, ja sisältää paljon mielenkiintoisia luontokohteita ja vaellusreittejä retkeilijöille. Kohde lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2006.